300 Istumaannousua

Kuinka tehdä 300 istumaannousua

41–50 istumaannousua

Jos teit testissä 41–50 istumaannousua
Day 1
60 sekuntia (tai enemmän) taukojen välillä
Day 4
60 sekuntia (tai enemmän) taukojen välillä
set 1 9 set 1 9
set 2 11 set 2 13
set 3 11 set 3 13
set 4 9 set 4 10
set 5 9 set 5 10
set 6 enint. (vähintään 14) set 6 enint. (vähintään 14)
Day 2
60 sekuntia (tai enemmän) taukojen välillä
Day 5
60 sekuntia (tai enemmän) taukojen välillä
set 1 9 set 1 9
set 2 12 set 2 14
set 3 12 set 3 14
set 4 9 set 4 10
set 5 9 set 5 10
set 6 enint. (vähintään 14) set 6 enint. (vähintään 14)
Day 3
60 sekuntia (tai enemmän) taukojen välillä
Day 6
60 sekuntia (tai enemmän) taukojen välillä
set 1 9 set 1 10
set 2 13 set 2 14
set 3 13 set 3 14
set 4 9 set 4 10
set 5 9 set 5 10
set 6 enint. (vähintään 14) set 6 enint. (vähintään 15)
Mainos

Mitä tutkimus sanoo istumaannousuista

Harvaa liikettä on tutkittu, ylistetty ja epäilty yhtä paljon kuin istumaannousua. Se näyttää mitättömältä, mutta mekaniikka osoittautuu kiinnostavammaksi kuin liike antaa ymmärtää, ja kohtalainen määrä tutkimusta on käytetty sen selvittämiseen, mitä se tarkalleen tekee ja miten se tehdään hyvin. Lyhyt versio: se on aidosti hyödyllinen työkalu vatsalihaksille, muutamin huomioimisen arvoisin varauksin.

Lihastasolla istumaannousu on enimmäkseen suoran vatsalihaksen (rectus abdominis) työtä, pitkän lihaslevyn vatsan etupuolella, vinojen vatsalihasten avustaessa kyljillä ja lonkankoukistajien yhdistäessä vartalon jalkoihin. Tuo yhdistelmä on syy, miksi liikettä kuvataan usein keskivartalon rakentajaksi yhden lihaksen liikkeen sijaan. Vartalo, joka osaa tukea ja pitää, tukee yleensä parempaa ryhtiä ja vakaampaa liikettä, mikä on abstraktin ilmauksen ”vahva keskivartalo” käytännön hyöty.

Biomekaniikassa vivahteet elävät. Istumaannousu vie selkärangan todellisen liikeradan läpi, ja se miten liikut tuon radan läpi merkitsee suuresti. Hitaasti, hallitusti selkärangan ja niskan ollessa linjassa tehtynä se voi auttaa harjoittamaan vatsalihaksia tehokkaasti. Nykien, riuhtoen tai niskaa rasittaen tehtynä se lakkaa olemasta hyvä idea. Tämä on rehellinen syy siihen, miksi klassinen istumaannousu on saanut kritiikkiä vuosien varrella, ja miksi niin moni valmentaja nykyään opettaa puhtaampaa tekniikkaa tai nojaa variaatioihin.

Sen vuoksi liike on synnyttänyt kokonaisen perheen muunnelmia. Curl-up esimerkiksi pitää selkärangan lähempänä neutraalia ja lyhentää liikerataa, minkä monet kokevat helpommaksi selälle samalla kun se yhä pyytää vatsalihaksia työskentelemään. Toiset säätävät käsien asentoa tai tempoa nostaakseen tai laskeakseen vaikeutta. Tavoite kaikissa niissä on sama: säilytä hyödyllinen lihasaktivaatio, karsi kömpelö rasitus.

Istumaannousut esiintyvät myös huolellisesti rakennetuissa kuntoutus- ja harjoitteluohjelmissa, joissa hallittu vartalotyö voi auttaa rakentamaan kestävyyttä uudelleen osana valvottua suunnitelmaa. Tuo konteksti merkitsee. Johdonmukaisin löydös läpi tutkimuksen ei ole se, että istumaannousut olisivat taikuutta, vaan se, että ne toimivat parhaiten seurassa, sekoitettuna muihin liikkeisiin, jotka osuvat keskivartaloon eri kulmista. Kohdeltuna yhtenä rehellisenä, hyvin suoritettuna palana tasapainoista rutiinia istumaannousu ansaitsee yhä pitkäaikaisen paikkansa.